Turkistarhaus Suomessa
Suomessa kasvatetaan turkiksiksi tällä hetkellä vuosittain yli 3 miljoonaa eläintä. Näistä valtaosa on kettuja, naaleja ja minkkejä. Lisäksi tarhataan muun muassa supikoiria ja hillereitä. Myös chinchilloita, nutrioita ja soopeleita on tarhattu Suomessa pieniä määriä.
Suomen tämän hetkinen lainsäädäntö määrittelee pitovaatimukset tarkemmin vain osalle eläinlajeista. Esimerkiksi chinchillan ja supikoiran pidolle ei ole määrätty edes eläimen elintilan minimikokoa. Supikoiran lajikohtaisia erityispiirteitä ei huomioida lainsäädännössä lainkaan vaan lakia määrätään noudattamaan supikoiraan soveltuvin osin.
Euroopan Unionin komission tieteellinen komitea (SCAHAW) tuotti vuonna 2001 raportin turkistarhauksen aiheuttamista epäkohdista eläinten hyvinvoinnille. Raportissa annettiin myös suosituksia tulevaisuuden toimenpiteiksi.
Raportin julkaisun jälkeen useat Euroopan maat ovat muuttaneet lainsäädäntöään Suomen lainsäädäntöä tiukemmaksi: Osassa maista eläimille vaaditaan huomattavasti parempia elinolosuhteita kuin Suomessa. Osa Euroopan maista on kieltänyt turkistarhauksen harjoittamisen täysin. Useat maat harkitsevat vastaavia määräyksiä.
Turkistarhaus on lainsäädännöllä lopetettu jo muun muassa Iso-Britanniassa, Sveitsissä, Bulgariassa ja Itävallassa. Kroatiassa alan harjoittaminen on kielletty ja käynnissä on siirtymäaika.
Hollannissa on kielletty sekä kettujen, että chinchillojen tarhaus ja minkkien tarhauskielto on vireillä. Ruotsissa kettutarhaus on lopetettu ja vastaava prosessi oli käynnissä minkkien kohdalla, mutta lykkääntyi toistaiseksi. Myös Saksa on kiristänyt hyvinvointivaatimuksia huomattavasti Suomen lainsäädäntöä tiukemmiksi. Vastaava kehitys on nähtävissä Tanskassa, jossa kettutarhaus kielletään todennäköisesti lähiaikoina. Norja ja Belgia tulevat näillä näkymin käsittelemään alan lakkauttamista tai vaihtoehtoisesti vaatimaan huomattavasti tiukempia hyvinvointisäädöksiä seuraavien vuosien aikana. Myös Italiassa on tiukennettu lainsäädäntöä.
Vain muutamat tarhausta Euroopassa merkittävästi harjoittavat maat, kuten Puola, ovat Suomen lisäksi jättäneet kehityksen huomiotta. Eläinsuojelun edistämisen sijaan Suomi on järjestelmällisesti pyrkinyt EU:n kautta estämään muita maita parantamasta turkiseläinten asemaa.
Animalia vaatii Suomea seuraamaan muiden Euroopan maiden kehitystä turkisalaan ja turkiseläinten suojeluun liittyvissä kysymyksissä.